MATKALLE VALAMOON (päivitetty 12 2011)

1. SORTAVALA

Sortavala ympäristöineen on koko koillisen Laatokan asutun alueen merkittävin seutu. Sen jo 5000-vuotinen asutus oli kulttuuriltaan koko alueen korkeimmalla tasolla selkeästi jo ennen vuotta 1000. Maa oli viljavaa ja soveltui erityisen hyvin kaskiviljelyyn. Seudun nimikin lienee saanut alkunsa jatkuvasta samojen alueiden kaskea kaatavien eli puita sortavien kaskivuoroviljelijöiden toiminnoista. Muheva maa, suotuisat sääolosuhteet, hyvät metsästysmaat sekä hylkeenpyyntialueet ja kalastusvedet samoin kuin sen ajan liikkumisvälineille ja puolustautumiselle erinomainen sijainti loivat mainiot puitteet karjalaisen kansan kalevalaiselle taustalle. Laatokkaa pitkin oli helppo päästä Sortavalaan niin kaakosta, etelästä kuin lännestäkin ja pohjoisen suuntaan johtavat vesireitit johdattelivat sortavalalaiset aina Ouluun ja Kemiinkin saakka, joiden kauppaa he pitivät hallussaan pitkälti 1500-luvulle.

Toistuvat sodat 1400-1700- luvuilla itäisen Novgorodin taikka Moskovan sekä läntisen Ruotsi-Suomen välillä aiheuttivat väestön siirtymisiä niin etelään kuin pohjoiseenkin. Ne autioittivat maita sekä vuorollaan toivat seudulle uutta vierasta väkeä vähän idästä mutta pääosin suomalaista lännestä ja pohjoisesta. Ainakin 5000 vuotta seutu pysyi suomalaisten kansoittamana aina vuoteen 1940.

Vallanpitäjien vaihdoksista johtuen Sortavalan kaupunki on perustettu kahdesti; ensin 1643 ja uudestaan, venäläisten otettua kaupunkioikeudet välillä pois, vuonna 1783. Merkittävimmin kaupunki kasvoi 1800-luvun alun vuosikymmeninä sekä rautatien rakentamisvaiheessa 1890-luvun lopulla ja 1900:n alkuvuosina sekä viimein Suomen itsenäistyttyä erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla.

Toinen maailmansota, erityisesti talvisota, tuhosi suuren osan viehättävistä puutalokaupunginosista. Kaupungin ydinosa säilyi kuitenkin verraten hyvin ja on vieläkin nähtävissä.

Kätevimmin Sortavalaan tullaan autolla pohjoisesta Niiralan - Värtsilän kautta. Tie tulee Ruskealan jälkeen ensimmäiseen suurehkoon asutukseen, Helylään noin 55 km:n ajon jälkeen. Helylässä on tien länsipuolella nykyisinkin puusepäntuotteita valmistava tehdas ja itäpuolella yli 100 m korkeiden Helylän- ja Kirkkokallionmäkien takana aikoinaan erityisen kirkkaasta vedestään kuuluisa Helmijärvi, mistä Sortavala sai aikanaan talousvetensä.

Tie jatkuu kapean joen ylitettyään kohti kaupunkia. Heti sillan jälkeen jää vasemmalle Sortavalan alueen parhaiten tunnettu linnavuori, Paasonvuori. Vanhaan kantakaupunkiin tullaan tien länsipuolelle jäävän hautausmaan ja uuden kerrostaloalueen jälkeen. Karjalankatu, jota ajetaan keskustaan, on yli 400 vuoden ikäinen liikenneväylä. Sen pohjoisreunalla merkittävimmät rakennukset ovat kaupungin ensimmäinen hissitalo, kuusikerroksinen 1938 rakennettu Riutta sekä sen jälkeen kaupungin vanhin kivirakennus, 1873 valmistunut ortodoksinen kirkko. Siitä kortteli eteenpäin avautuu nykyisin puistona oleva Kauppatori. Sen nykyinen nimi on Kolmiotori. Karjalankadun laskeutuessa kohti Vakkolahden ylittävää Karjalansiltaa jää vasemmalle graniittisen entisen Suomen pankin sekä valkoiseksi rapatun Seurahuoneen väliin puiston keskelle Alpo Sailon veistämä Petri Shemeikkaa kuvaava Runonlaulajapatsas. Satamaan ajetaan nykyisinkin hotellina toimivan Seurahuoneen editse vasemmalle Raatihuoneenkatua. Jos käännytään oikealle päästään puistossa olevalle Raatihuoneelle, joka nykyisin toimii kirjastona ja radan ylittämisen jälkeen Vakkosalmen puistoon, missä ennen oli kuuluisa laulujuhlien pitopaikan jo ensimmäisen kerran vuonna 1896 valmistunut laululava. Sieltä edelleen jatkettaessa päästään Kuhavuorelle, josta on hieno näköala kaupunkiin ja ympäristöön.

Kaupungin muita merkittävimpiä kohteita ovat Vakkolahden länsirannalla oleva nelikerroksinen ja aumakattoinen vuonna 1929 valmistunut Kekuskansakoulu. Kuhavuoren etelärinteellä osijaitsee Sortavalan Yleisen sairaalan rakennus (1901) ja Vakkosalmentien eteläisellä puolella Diakonissalaitoksen sairaalan rakennus (1907). Vuonna 1880 perustetun seminaarin alue on Karjalankadulta nykyisen hotelli Laatokan (entinen NNKY:n Hospitz) jälkeen etelään Seminaarinkadun päätteenä.

Keskustassa olevan Kauppatorin, nykyiseltä nimeltään Kolmiotorin, kaakkois-nurkkauksessa on 1932 rakennettu entisen Kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan talo sekä sen pihalla Pyhän Johannes Teologin kirkko. Taloa vastapäätä on entinen ja nykyinenkin linja-autoasema. Kirkkokunnan talon kaakkoispuolella oli aikanaan Valamon luostarin omistama "Munkintalo", joka toimi myös hotellina. Kauppatorin länsikulmauksesta luoteeseen lähtevän Koulukadun varrella toisessa korttelissa oli luterilainen kirkko. Se tuhoutui talvisodan pommituksissa helmikuussa 1940.
Tämän korttelin itäreunalla on 1993 kunnostettu talvisodan ja toisen maailmansodan aikainen suomalaisten sankarihautausmaa uusittuine sankariristeineen. Koulukadun varrella seuraavassa korttelissa Kisamäellä on 1901 valmistunut Sortavalan Lyseon rakennus, missä nykyisinkin on oppilaitos ja sen naapurina 1911 valmistunut Sortavalan Tyttökoulun talo.

Nykyisin kaupungin alue ulottuu etelässä aina Valamoon saakka. Kaupungin asukasluku ylittää 23000. Vuonna 1939 samalla alueella asui n. 25000 henkeä, joista 5000 kaupungissa, 4500 suuren maalaiskunnan esikaupunkitaajamissa ja loput sen muilla alueilla.

Kesä on Sortavalan seudun ihanneaikaa. Silloin sinivuokkojen keväisen valtakauden jälkeen keltaiset kullerot loistavat niityillä sekä ukonhatut ja kotkansiipisaniaiset rehottavat vehmaissa lehdoissa. Pensaikoissa soi laululintujen liverrys, satakieli soittaa öisin ja kuhankeittäjä lurittaa lehtipuiden oksistoissa.

2. LAIVAMATKA SORTAVALASTA VALAMOON

Matka Laatokan merellä, järveksihän rannikon entinen asukas sitä ei vahingossakaan sanonut, Sortavalasta Valamoon on vaihteleva ja monin tavoin mieleen painuva elämys. Sortavalan rannasta lähdetään leppoisan Läppäjärven, yli kohti itärannalla Riekkalansaaressa olevaa alueen vanhinta, ortodoksista nyt Valamon luostarin hallussa olevaa Miikkulan kirkkoa. Sen taustalla Sinilän vuoret kohoavat 80-90 metrin korkeuteen. Vastaavalla kohdalla järven länsirannalla näkyy Rauskun mäki, jonka pohjoispuolelle jää entisen Kymölän seminaarin alue. Matkan edettyä Läppäjärven eteläosaan näkyy kaupungin taustalla luoteessa 64 metriin nouseva Kuhavuori. Laivareitti seurailee väylän Riekkalansaaren länsirantoja siten, että vasemmalle jää Rantueen kylä ja oikealle ensin matala Tarhalansaari, sitten korkeampi Kukkassaari ja sen jälkeen vehmaat Lihkatsunsaaret, joiden taustalla olevan etelään pistävän niemen taakse jää entinen Kasinhännän vesilentoasema. Sen lentokonehallin voi nähdä salmen keskellä olevan Jänissaaren tienoilta. Jos ei joka puolella ympärillä kohoaisi korkeita mäkiä, oltaisiin kuin sisäisen Suomen vehmaimmilla järvillä. Rannoilla on taloja ja peltoja sekä laajoja kaislikoita. Mutta sitten länsirannalta itään ojentuvalla niemellä olevan Eliel Saarisen piirtämän Taruniemen huvilan jälkeen aukeaakin toinen maisema. Avomeri siintää 10 km:n päässä ja lähes vuonomaista Tenkasaarenselän ja Markatsimansalmen maisemaa hallitsevat korkeat mäet. Idässä kohoavat Riekkalansaaren 60-70 metriset Mustikkaniemen- ja Papinniemenmäet sekä Suuren Heposaaren 83 metrinen kalastajien maamerkkimäki Leso ja lännessä ensin Haavuksessa oleva Haukkariutta ja sitten Tamhangan mäki, molemmat 65 m korkeita.

Paistoipa aurinko idän tai lännen puolelta aina on näkyvillä valossa kylpevä taikka syvässä varjossa oleva merestä kymmeniä metrejä lähes kohtisuoraan kohoava kalliojyrkänne. Jos hyvin käy saattaa vuorten muuttohaukka tai merikotkakin näyttäytyä. Täällä ollaankin jo avomeren tuntumassa. Kun Rantueen - Lihkatsun alueella oli leutoa ja lauhaa, on täällä pitkälle kesään usein kovinkin viileää. Joko merituuli tuo kylmää ilmaa ulapalta taikka maatuuli vie lämmenneen pintaveden lahdistakin ja nostaa pintaan vielä heinäkuussakin vain 5-6 asteista vettä. Lehtipuut tulevat hiirenkorvalle viikon tai kaksikin myöhässä ja kallioiden lakia peittää valkeanharmaa poronjäkälikkö.

Aivan aavan meren tuntumassa keskellä Markatsimansalmea on Mustasaaren, Honkasaaren, Kotiluodon ja Iso-Viroluodon saarijono. Kotiluodosta vain runsaan kilometrin päässä itään meren syvyys on yli 220 m, joten korkeusero tämän ja Leson huipun välillä ylittää Kolin korkeuden. Viroluodon eteläkärjestä Valamoon on vielä runsaat 20 km. Salmen länsireunan eteläisimpänä olevalla Keljosaarella seisoo Valamon väylän majakka. Jos sää on suotuisa näkyy kaakossa Valamon saaristo. Sen itäisimmässä osassa erottuvat korkeimpina Lempisaari (Lembos) ja Pyhityssaari. Pääsaarten itäniemessä kohoavan Mustannenän jälkeen saarten keskellä erottuu pääkirkon kellotapuli sekä Nikolskin skiitan kirkko. Niistä länteen on saariston korkein kohta, 51 metrinen Ison skiitan mäki. Saaristo päättyy lännessä Johannes-Kastajan saareen, josta länteen Hanhipaaden majakan jälkeen noin 10 km:n päässä erottuu Mökerikkö. Laatokan syvin kohta, 223 m:n syvänne, on Mökerikön suunnassa muutama kilometri saaresta koilliseen. Koko aavan ulapan ajan maisema muuttuu ja viehättää. Valamon saaret tulevat selkeämmiksi ja pohjoisen Laatokan rantamaisema sulautuu tasaisemmaksi vaikkakin sen korkeimmat kohdat ja jyrkät muodot kertovat kauan menneisyydessä tapahtuneista maankuoren muutoksista.

Vaikkakin Valamo näyttäytyy erityisesti aamu- ja keskipäivän matkaajalle varjoisan tummana, avautuvat heti luostarinlahdelle tultaessa maisemat vehmaina. Väylän itäpuolelle jää ensin Nikolskin saari kirkkoineen ja kohta sen jälkeen pääluostarin lehtipuiden verhoaman rannan tuntumassa valkoinen työpajarakennus ja Pokrovan kappeli Pääkirkon kohdalla. Luostarinlahden länsirannan muodostaa Erakkosaari, jonka kukkuloiden taakse Kaikkien pyhien skiitta kätkeytyy.


3. VALAMO

A. TAUSTATIETOJA
Lisätietoja Valamosta löytyy esimerkiksi kirjasta "Valamo ja sen sanoma".

Laatokan pohjoisosan poikki kulkee Valamon ja siihen liittyvien lukuisten saarten muodostama saaristorivi idästä Mantsinsaaresta lähelle länsirannan Käkisalmea Heinäsenmaahan ja Vossinansaareen. Pohjoisen Laatokan hautalaskeuman synnyttyä tertiääriajalla saaririvin muodostama kiviaines tunkeutui esiin maankuoren
halkeamista ja on kallioperältään ympäristöstään poikkeavaa tuliperäistä diabaasia.

Se on useiden jääkausien kuluttamana ja muovaamana Laatokan-Karjalan omalaatuinen erikoisuus. Uloimmat matalat saaret ovat merellisiä, mannerjään hiomia, sileitä luotoja kun taas Valamon pääsaarilla, erityisesti niiden pohjois- ja luoteisreunoilla on jyrkkiä usein yli 20 metriä korkeita kohtisuoraan mereen syöksyviä kalliojyrkänteitä. Pääsaarten sisäosien kalliohuipuilla ja -tasanteilla kasvaa mahtavaa hongikkoa. Mäkien väliset laaksot ovat kosteita varjoisia ikikuusimetsiä ja ranta-alueiden notkelmat vihannoivia lehtomaisemia. Sisäsalmen lahdelmissa ja lammilla on suojaisia ulpukkarantoja.

Meri on syvimmillään suomalaisen merikortin mukaan 223 m Johannes Kastajan saaren ja Mökerikön välisen linjan puolivälissä, sen pohjoispuolella. Erityisesti Valamon itäpuolisten ulkosaarten tuntumassa tulee norppa tutustumaan alkukesän kulkijaan. Syvässä Laatokassa on monenlaista jalokalaa, lohta neljää ja siikaakin kolmea lajia. Entisaikojen peuran tilalle Valamoon on kotiutunut hirvi. Metso, joka ennen vuotta 1944 ei ollut kyennyt lentämään ulappain keskellä olevaan useita kymmeniä saaria käsittävään saaristoon, saattaa löytyä onnekkaan retkeilijän katsottavaksi metsien mäntykangasmailta.

Saarten ensimmäisistä asukkaista ei ole tietoa. Karjaa kasvattaneita karjalaisia lienee saarilla ollut jo 400 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja monipuolista, jatkuvaa peltoviljelyä on saarilla harjoitettu ainakin 1000-luvulta alkaen. Luostarin perustajat tulivat maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoittavien karjalaisten omimille saarille 1100- tai 1300-luvulla. Luostarin perimätiedon mukaan sen perustivat pyhittäjäisät Sergei ja Herman. Heidän maalliset jäännöksensä on haudattu pääkirkon alatemppeliin entiselle paikalle 1996 valmistetun uuden muistoarkun alle. Perustamisestaan alkaen luostarin toiminta on ollut lähes jatkuvaa. Pitkäaikaisin katkos tapahtui välillä 1617-1718, jolloin Ruotsissa ja siihen liitetyssä Karjalassakaan ei suvaittu luostareita. Talvisodan pommitusten seurauksena silloinen veljestö jätti luostarisaaret helmikuussa 1940. Luostaritoiminta oli pysähdyksissä lähes 50 vuotta neuvostovallan aikana. Uusi veljestö saapui saarille talvella 1989. Suurimmillaan veljestö on ollut 1900-luvun alkuvuosina, jolloin se apu-henkilöstöineen oli määrältään yli 1300. Vuonna 1939 iäkkääseen luostariveljestöön kuului noin 300 henkeä. Nyky-veljestössä on 2000- luvulla ollut runsaat 100 jäsentä.

Nykyinen tiilestä tehty rakennuskanta syntyi pääosin 1700- ja 1800-luvuilla, aiempien puurakennusten tuhouduttua aikanaan tulipalojen taikka ruotsalaisen sotajoukon polttamina. 1930-luvulla olleista puisista kirkkorakennuksista on jäljellä Johannes-Kastajan saaren sekä Getsemanen skiitan kirkot. Melkein kaikki muut puurakennukset on käytetty polttopuuksi tai muutoin tuhoutuneet. Valamon omasta savesta saarilla lujaksi poltetusta tiilestä tehdyt kirkot ja muut tiilirakennukset ovat säilyneet siellä, missä vesi ei ole päässyt katon läpi turmelemaan rakenteita taikka tiiliä ei ole otettu muuhun käyttöön. Viimeisen kymmen vuoden aikana käytännöllisesti katsoenkaikki korjauskepoiset rakennukset on kunnostettu tai kunnostutyö on käynnissä.

Liikkuminen saarilla on periaatteessa vapaata, mutta joissakin kohteissa käyntiin pitää saada lupa. Luvanvaraisia ovat kaikki luostarikäytössä olevat skiitat kuten Kaikkien pyhien skiitta ja Pyhän Nikolaoksen skiitta. Niissä vierailuihin tarvitaan luostarin johtajan lupa. Ilman lupaa voi käydä esimerkiksi Igumeenien hautausmaan, Uuden Jerusalemin, Getsemanen, Öljymäen sekä Igumeenien lampien ja Konevitsan skiitan. Karjahovin alueelle on hygieniamääräysten vuoksi pääsy kielletty.

Kirkoissa voi käydä jumalanpalvelusten aikana tai pyytämällä lupa tutustua kirkkoihin. Hyvä tapa edellyttää kirkollisten säännösten noudattamista kirkoissa käytäessä. Pääsääntönä on kirkkoja ja kirkollisia menoja kunnioittava käyttäytyminen sekä naisilla venäläisten ortodoksikirkkojen pukeutumistapa, mikä edellyttää selvästi polvien alapuolelle ulottuvan tumman hameen ja päässä huivin käyttöä. Hameita ja huiveja saa lainaksi Pääkirkon sisäpihaa valvovalta vartijalta. Maisemien, mitkä todella ovat näkemisen arvoisia, ihailemiseen Pääkirkon kellotapulista tarvitaan myös erityinen lupa.

Vierailijan on syytä välttää vesijohtoveden juomista keittämättömänä Valamon alueella. Avotulen polttaminen on kiellettyä kaikkialla Valamon saaristossa.


B. SAARISTON VIERAILUKOHTEET
Mielenkiintoisimpia ovat vierailukohteet, joiden numerointi on merkitty kartalle (Ks. Valamon kartta):


1. PÄÄLUOSTARIN ALUE.
Pääkirkko sekä sitä ympäröivät rakennusneliöt ja muut rakennukset.

Luostarilahden satamassa on laiturin kohdalla Valamon vanhin tiilirakennus, valkoinen Neitsyt Marian ilmestymisen kappeli ja aikanaan rannikkotykistön käytössä ollut tallirakennus, jossa toimii museo sekä niistä 150 m:n päässä pohjoiseen rantatasanteella punatiilinen Neitsyt Marian Kaikkien kärsivien ilon ikonin kappeli. Sen kohdalla lahden länsirannan kallioseinään on maalattuna ympyrä ja vedenkorkeusasteikko, joiden luota suuriruhtinas valokuvasi Pääluostaria 1844.

Satamasta tullaan Pääluostarin tasanteelle kolmijaksoisen graniittiportaikon kautta. Luostaritasanteella on Valamon ainoa marmorirakennus (Ruskealan marmoria), 1865 valmistunut Tsaarin eli Znamenie-ikonille omistettu kappeli. Sitä vastapäätä on muistokivi, mihin on merkitty keisarien vierailut Valamossa. Pyhän portin ulkopuolella on alkuperäisenä säilynyt tiilirakennus. Siinä on nykyisin elintarvikekauppa. Luostarin muistoesinekauppa sijaitsee rakennuksen puisessa osassa ja pääkirkon ala-aulassa.

 

Pääkirkko rakennettiin 1800-luvun lopulla. Sen alakirkko, mikä on pyhitetty luostarin perustajien, pyhittäjien Sergein ja Hermanin muistolle, vihittiin käyttöönsä 26.6.1892 ja Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty yläkirkko 19.6.1896. Pääosa näiden kirkkojen ikoneista siirrettiin Suomeen Talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940. Alakirkko on otettu uudelleen käyttöön 1993. Yläkirkon uusittu, mahtava kullattu ikonostaasi, alttari ja seinämaalausten pääosan valmistuivat 2005. Kellotapulin suuri, 16380 kg:n (= 1000 puutaa) kello löytyi rikottuna, kun suomalaiet palasivat saarelle 1941. Sen paikalle nostettiin uusi suuri kello jouluksi 2005. Ylemmällä kellotasanteella oleva 500 puudan "sunnuntaikello" on valettu Valamossa. Vuoden 2005 jälkeen kellotorniin on llisätty runsaasti uusia kelloja. Kellotornin ja kupolien sininen väri on sävyltään alkuperäisen kaltainen.

Pääkirkkoa ympäröivistä asuinrakennusneliöistä sisempi valmistui igumeni Nazarin aikana 1700-luvulla ja ulompi neliö vaiheittain 1800-luvulla. Ulomman neliön rakennukset ja hotelli saivat kolmannen kerroksen 1800- ja 1900- lukujen taitteeseen mennessä. Sisäneliössä pääkirkon pohjoispuolella on veljestön ruokala eli trapeza sekä siihen liittyvä, v. 1994 uudelleen käyttöön vihitty Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistolle pyhitetty kirkko. Luostarin pääsisäänkäynnin eli Pyhän portin yläpuolella on Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, jonka sisärakenteet kertovat vieläkin entisestä, runsaasti kullatusta kirkkosisustuksesta. Pietarin ja Paavalin kirkon ulko-ovi on Pyhän portin länsipuolella. Samaa portaikkoa päästään entiseen keisarilliseen huoneistoon. Siellä on majoitettu ja kestitty luostarin arvovieraita. Sisäneliössä pääkirkkoa vastapäätä asui muita korkeammassa rakennuksessa luostarin johtaja. Ulkoneliön pohjoissivun keskikohdalla on ollut kaksikerroksinen Pyhän Kolminaisuuden sekä sairaalan kirkko. Ne tuhoutuivat talvisodan pommituksissa. Kirkon korjaustyöt aloitettiin 2005 ja sisätilojen vivimeistely on käynissä (2011). Saaren paikallinen väestö, joka jäi Valamoon invalidien hoitolaitoksen siirryttyä mantereelle 1980-luvun lopulla, on sotien jälkeen ottanut kirkkoa ympäröineet palaneet rakennukset asuinkäyttöön. Nykyisestä alle 100 hengen asujaimistosta pääosa asuu pääluostarin ulommassa rakennusneliössä sekä hotelli- ja "hevostalo"- rakennuksissa.

Pääluostarin kaakkoispuolella on 1857 alkuaan kaksikerroksiseksi valmistunut valkoinen yli 200 vierashuonetta käsittänyt hotellirakennus ns. Talvihotelli. Sen toisen kerroksen tiloja on kunnostettu hotellikäyttöön. Kolmannessa kerroksessa on koulu ja rakennuksen muut osat ovat asuintiloina.

Luostarin koillispuolella on 1871 valmistunut työläisasuntolan ja tallin sisältänyt punatiilinen "hevostalo" sekä aukean länsireunalla rannan tuntumassa talvisodan aikana palanut ja sittemmin kunnostettu valkoinen työpaja-, sauna- ja vesisäiliörakennus. Hotellin ja hevostalon välisessä puutarhassa on kasvatettu ennen ja nykyäänkin luostariyhteisön tarvitsemia lääke- ym. yrttejä. Kentällä luostarin pohjoispuolella oli veljestöön lukeutumattomille nuorille ammattia opiskelleille ja työharjoittelijoille valkoiseksi rapattu yhteisasuntola "kinobia", jonka palopommi 1940 poltti. Se on rakennettu uudelleen, ja on nyt aumakattoisena lähes entisen näköinen ja toimii nyt luostarin sairashuoneena.

Pääluostarin rakennusneliön ulkopuolella, sen luoteisnurkkauksessa on enkelitornien vartioima veljestön hautausmaa. Sen jäljellä olevat hautakivet ovat pääosin uusitussa järjestyksessä..

Hotellista etelään on suuri puutarha ja entisiä kasvitarhamaita. Niiden eteläreunan kaksikerroksinen puurakennus tehtiin luostarin sipulivarastoksi, sitten se oli patteriston komentajan asuinrakennuksena vuoteen 1939. Tästä noin 200 m lounaaseen olevalla mäellä on neuvostoaikainen sotilasmuistomerkki. Se on rakennettu vuonna 1941 venäläisten räjäyttämän kaksikerroksisen, alkuaan köyhiä, pääasiassa suomalaisia 1800-luvun pyhiinvaeltajia varten tiilistä rakennetun hotellin sekä 1920- ja 1930- lukujen patteriston esikuntarakennuksen kivijalan kivistä.

2. Pyhän Nikolaoksen skiitta eli Nikolski.

Tultaessa Valamoon pohjoisesta laivaväylän itäpuolella sijaitsee Pyhän Nikolaoksen skiitan kirkko, se muistuttaa Helsingin Uspenskin katedraalin päätornia. Molemmat ovat arkkitehti A.M.Gornostajevin suunnittelemia. Nikolski rakennettiin kauppias Nikolai Solodovnikovin lahjoitusvaroin 1853 Valamon uloimmalle saarelle Pyhän Nikolaoksen kunniaksi ja merenkulkijoille turvallisen väylän merkiksi. Kirkon erikoisuutena oli Pyhää Nikolaosta esittänyt luonnollisen kokoinen patsas, tosin tavallisesti pyhän Nikolaoksen ikonin peittämänä. Kirkon restaurointityö valmistui 1998. Ikonostaasin alkuperäisen kaltaisiksi Suomessa tuolloin luvulla maalatut ikonit on vaihdettu toisiin. Kirkko pyhitettiin uudelleen 19.8.1998. Luostarin lahden suun toisella puolella olevalle saarelle on vuonna 2010 valmistunut uusi Valamolaiselle Jumalanäidin ikonille pyhitetty kappeli.

Nikolskin saarelle pääsee nykyisin siltoja pitkin. Pääluostarilta lähdetään pohjoiseen valkoisen työpajarakennuksen länsipuolitse johtavaa polkua taikka punatiilisen hevostalon itäpuolitse vievää tietä. Heti mäen alla, tien länsipuolella on entinen telakan lahti ja siitä muutaman sadan metrin päässä entisen tervatehtaan alue. Vanhoista rakennuksista on jäljellä tien itäpuolella oleva puinen varastorakennus sekä tältä tieltä länteen kalkinpolttouuneille johtaneen tien pohjoispuolella pieni, puinen asuinrakennus ja eteenpäin mentäessä on rannan tuntumassa laajennettu ja nyttemmin asuinkäyttöön kunnostettu tiilirakenteinen rakennus, entinen sotaväen pesula. Alueella olleet muut rakennukset on purettu.

3. Kaikkien pyhien eli Suuri skiitta Erakkosaarella.

Nykyisin skiittaa sanotaan myös valkoiseksi skiitaksi. Se rakennettiin igumeni Nazarin aikana 1781-1801 ja vihittiin uusittuna igumeni Damaskinin ensimmäisenä rakennuskohteena 1849. Kirkko on kaksikerroksinen, alakirkko oli vihitty kaikkien pyhien muistolle ja yläkirkko taivaallisille ruumiittomille voimille. Alakirkko, joka on uusittu Athoksen tyyliin, otettiin uudelleen käyttöön 1993. Yläkirkko on kunnostettu 2010. Skiitta oli tarkoitettu eristäytynyttä kilvoitteluelämää haluaville ja sen veljestön ravinto koostui pääasiassa skiitan muurien ulkopuolella olevien hedelmä- ja kasvitarhojen tuotteista. Skiittaan oli ja on nykyisinkin pääsy naisilta kielletty muulloin paitsi Kaikkien Pyhien sunnuntaina, jolloin sinne järjestetään suuri ristisaatto pääluostarista. Nykyisin skiitta ja koko Erakkosaari ovat luostarikäytössä. Käynti skiitassa on miesvieraille mahdollista luostarin johtajan luvalla.

Suurelle skiitalle pääsee maanteitse Luostarin lahden eteläpuolitse Vladimirin sillan kautta. Sillan jälkeen nähtävyyksinä ovat 300 m:n päässä tien länsireunalla seisova mahtava kilpikaarna-honka, seuraavan mäen päällä entisessä tienristeyksessä oleva matkalaisen kumarrusristi sekä Skiitanlahden pohjoispäässä kulleropellolla kasvava "taidemaalari Shishkinin" runsasoksainen ikivanha mänty. Vuoden 2004 keramiikkalöytöjen perusteella alue lienee vanhimpia "valamolaisten" asuinpaikkoja.

Skiitan lähellä tien itäreunalla on valkea Antonin kappeli. Keväisin Vladimirin sillan läheisyydessä olevilla Erakkosaaren niityillä on runsaasti kevätesikkoja ja kulleroita.

Skiitalla on oma laituri noin 300 m kirkon luoteispuolella. 51 metriin kohoava Ison skiitan mäki kirkosta noin 400 m pohjoiseen on pääsaarten korkein kohta.


4. Uusi eli Igumeenien hautausmaa.

Uuden hautausmaan kirkko ja kellotapuli valmistuivat vähän ennen igumeni Damaskinin kuolemaa 1876. Kirkon katto, lähi-ympäristö sekä sisätilat ja ikonostaasi on kunnostettu 2009-11. Kellotapulista 70 vuoden ajan puuttuneet kellot on uusittu 2011.

Hautausmaalle on haudattu Damaskinin lisäksi kaikki hänen jälkeensä Valamossa kuolleet igumeenit sekä saarilla menehtyneet veljestöön kuulumattomat henkilöt vuoteen 1939 saakka. Valamon luostari käyttää aluetta edelleen hautausmaanaan. Alueelle on haudattu myös Valamossa asunutta siviiliväestöä ja aluelle on 2011 pystytetty saarella neuvostoaikana kuolleiden sotainvalidien - ja veteraanien muistomerkki, jonka Moskovan patriarkka Kirill on vihkinyt.

Hautausmaan itäosassa sijaitsi erakko Nikolain erakkomaja. Sen läheisyydessä on Nioilain hauta, jonka katos on uusittu alkuperäisen mallin mukaan. Katokseen on myös rakennettu entistä muistuttava erakon haudan maanpäällinen arkkurakennelma, ns. grobu.

Hautausmaalle johtava, suurelta osin lehtikuusten reunustama tie lähtee pääluostarin itäportilta. Tien eteläpuolella, entisen ns.Talvihotellin koillisnurkalla on jokin vuosi sitten palaneen entisen puisen kesäravintolan paikalle rakennettu uusi luotarin arvovieraiden majoitukseen rakennettu uusi majoitusrakennus, jossa sijaitsee myös kirkko. Talvihotellin rakennuksen itäpuolella pellolla 1940 pommin puoliksi tuhoama "työtä rakastaneiden" rakennus on kunnostettu. Sen eteläpuolelle on rakennettu jätevesien puhdistuslaitos. Hautausmaan tien pohjoispuolella aukean itäreunassa on jäljellä punatiilinen riihirakennus, muut rakennukset ovat uudempaa perua. Hautausmaan alueella ja läheisyydessä on upeita kotkansiipisaniais-pensaikkoja. Kirkon pohjoispuolella on Valamon ainoa aavaan mereen rajoittuva hiekkaranta.

5. Smolenskin skiitta

Valamon uusimman skiitan kirkko valmistui Erakkosaaren Populinniemeen 1917.
Sen rakennutti ensimmäisen maailmansodan sankareiden muistoksi Venäjän armeijan ylipäällikkö, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits. Nykyinen kunnostettu kirkko valmistui 2005. Skiitalle pääsee jalkaisin pohjoisesta Suurelta skiitalta lähtevää hyväkuntoista tietä pitkin. Kirkon tuntumaan on rakennettu kappeli, kaksi saunaa, kaksi keljarakennusta sekä hirsinen vierastalo.


6. Konevitsan skiitta ja Igumenin lammet sekä Karjahovin alue ja kanavat.

Skiitan vuonna 1870 valmistunutta alkuoeräistä puista kirkkoa ja munkkien vanhoja asuintaloja ei enää ole. Uusi hirsirakenteinen kirkko ja pieni hirsitalo on rakennettu 2003 entisille kivijaloille alkuperäisen kaltaisiksi. Vehmaiden Igumenin lampien luoteisnurkkauksessa oli aikoinaan igumeni Damaskinin erakkomaja. Sen peruskivien läheisyydessä olevat lehtikuuset ovat igumeni Damaskinin istuttamia. Niistä suurimpien ympärysmitta on yli 3,5 m. Lammille pääsee Öljymäeltä polkua taikka Karjahovilta lähtevää tietä pitkin.

Karjahovin lähes kaikki rakennukset ovat säilyneet. Siellä on mm. kaksikerroksinen punatiilinen meijeri- ja asuinrakennus sekä suurikokoinen tiilinavetta. Karjahoville on pääsy hygieniamääräysten vuoksi kielletty, jotteivät eläimet altistuisi tartunnoille. Sisälahden vastakkaisella itärannalla noin 300 m:n päässä on Smolenskin skiitta. Karjakartanon lahdelta lähtee etelään Lestshevon järveen johtava Tiilikanava, nykyiseltä nimeltään Jordan. Järveltä johtaa kapea kanava edelleen etelään avomerelle. Karjahovilta luoteeseen on polku Moskovanlahden ja siitä edelleen louhitun Moskovan kanavan kautta suojaista kulkuväylää Johannes Kastajan saaren lähelle. Moskovan salmen ylittänyt puusilta on tuhoutunut ja kulkuyhteys on poikki.. Aikanaan kanavat mahdollistivat myrskyiltä suojatut yhteydet Valamon läntisen osan skiittoihin ja oikotien etelärannan kalastusasemiin.


7. Johannes Kastajan skiitta

Johannes Kastajan saaren rakennuksista, joiden puinen kirkko on Valamon vanhin puurakennus, vain kirkko ja ruokalarakennus ovat säilyneet. Kirkko siirrettiin Valamoon 1858 Laatokan eteläpuolella sijainneesta Vasilin luostarista, missä kirkon rakentanut veljestö oli ollut sotaa ja ruotsalaisia paossa 1600-luvulla. Veljestöä varten on rakennettu uusi asuinrakennus sekä erakkomunnkien majoja. Kirkon kunnostustyöt saatiin valmiiksi 2004. Saaren korkealla rantapenkereellä seisova kivinen muistoristi näkyy avomerelle luoteeseen. Naisten pääsy saarelle, jonka skiitassa ja majoissa asui erakkomunkkeja, oli ja on kielletty. Saarelle ei järjestetä ulkopuolisten vierailuja.

8. Getsemanen skiitta

Getsemanen alueen kaikilla paikoilla on raamatullinen nimi. Vuonna 1911 valmistunut puinen kirkko ja asuinrakennukset ovat jäljellä. Kirkkoa, joka nyt on täydelliseti kunnostettu, käytettiin vielä 1970-luvulla asuinrakennuksena. Alkuperäinen kaunis seetripuinen sisustus on äskettäin korvattu uudella. Kirkkoon eivät matkailijat pääse sisälle. Kirkon eteläpuolella tien ja Niikkanan lammen välissä on pieni kappelikatos Jeesuksen Getsemanen rukouspaikan ikonia varten. Lammesta laskee Uuteen Jerusalemiin johtavan tien alitse Gedronin puro.

Öljymäen uudelleen rakennettu Herran taivaaseen astumiselle omistettu kappeli oli ja on yksi Valamon kauneimmista puurakennuksista. Kirkolta pääsee Öljymäelle loivasti kohoavaa tietä Karjahoville johtavan tien kautta. Näkymät Öljymäeltä länteen ovat vaikuttavat. Skiitan laiturialueella on kivinen muistoristi ja jyrkännettä "kiipeävät" männyt ovat valokuvaamisen arvoinen nähtävyys. Rannelle ei pääse, mutta risti, kalliot ja kapeli näkyvät sillalta matkalla Getsemanen skiitalta Jerusalemin skiitalle. Öljymäen alla avautuvassa Pienessä Niikkanan lahdessa on nykyisn luostarin kalanviljelylaitos.


9. Uuden Jerusalemin skiitta sekä syvänmeren alusten satama

2005-2008 perusteellisesti sisältä kunnostettu kirkko valmistui 1906. Yläkirkko oli pyhitetty Kristuksen ylösnousemukselle ja siellä laulettiin ympäri vuoden riemullisia pääsiäisveisuja. Jerusalemin pyhän haudan esikuvan mukainen Kristuksen hautaluola sijaitsee apostoli Andreaksen muistolle pyhitetyn alakirkon takaosassa. Yläkirkossa on vuonna 2008 valmistunut posliininen ikonstaasi.

Skiitan alueella oli 1930-luvulla luostarin poikakoti.

Syväsataman laituri valmistui 1989. Siinä käy jokilaivaston matkustaja-aluksia. Satamassa voi olla samanaikaisesti viisikin suurta alusta. Luostarin opaskeskus toimii skiitan alueella. Kaksikerroksisen tiilitalon alakerrassa on luostarin ylläpitämä pieni ruokala ryhmämatkailijoita varten.


10. Pyhityssaari ja Aleksanteri Syväriläisen skiitta

Skiitta valmistui 1855. Sen puinen kirkko paloi -90 luvulla ja tilalle on rakennettu entisen näköinen uusi puukirkko. Saarella on Aleksanteri Syväriläisen erakkoluola. Pääsy Pyhityssaareen edellyttää luostarin johtajan erityislupaa ja rantautuminen saareen eteläpään laituriin on mahdollista vain edullisen sään vallitessa. Saaren pohjoispään pystysuorina merestä kohoavat kalliojyrkänteet ovat lähes 20 metrin korkuisia. Laatokan norppa saattaa tulla tutustumaan saaressa kävijöihin. Niitä majaili ennen keväisin monisatapäinen keskenään äänekkäästi seurusteleva lauma Pyhityssaaresta itään olevien saarten kallio- ja kivikkorannoilla. Nyttemmin luostaritoiminnan ja matkailun elpyessä norpat ovat siirtyneet kauempana oleville saarille ja luodoille.

Profeetta Eliaan skiitta on n. 10 km itään Pääluostarista Lempisaaressa (Lembos). Sen kauniisti puuleikkauksilla koristeltu puukirkko vihittiin 1867. Vanha kirkko ja veljestön asuinrakennukset ovat tuhoutuneet neuvuostoaikana. Vuonna 2005 rakennettu uusi ja hiukan entistä suurempi kirkko on erittäin koristeellinen. Saarelle on rakennettu veljestölle ja luostarin hiljentymään tulleille arvovieraille asuinrakennuksia. Saaren itärantoja ovat satojen norppien parvet käyttäneet kevään karvanvaihdon aikaan lepokivinään, mutta rauhan puutteessa ovat siirtyneet sittemmin edemmäs itään Honkasaarten ja Ristisaaren alueelle.


11. Vladimirin Jumalanäidin skiitta

Entisen tiilitehtaan alueelle Pääsaarelle Kuukanlahden alueelle on rakennettu kokonaan uusi suurikokoinen skiitta, jonne on rakennettu suurikokoinen katedraali sekä rakennuksia luostarin arvovieraiden majoituspaikaksi. Alueella sijaitsee myös luostarin Igumenin residenssi. Suurikokoinen tillirakenteinen katedraalirakennus on valmistunut vuonna 2008. Kirkon sisämaalaustyö olivat viimeistelyvaiheessa kesällä 2011. Katedraalirakennuksessa sijaitsee mm. ikonimaalaamo sekä erinomaisen korkeatasoinen museo.Vladimirin skiitan lähelle Kuukanlahden rantatöyräälle on vuonna 2011 valmistunut Smolenskin skiitan kirkon tyyliin rakennettu uusi kirkko majoitusrakennuksineen.

Turistien vierailuja Vladimirin skiitalle ei järjestetä.


12. Niikkanan kasarmi- ja patterialue

Niikkanan Punainen-niemelle rakennettiin rannikkopatteri 1918. Kohta tykkiasemien valmistumisen jälkeen tehtiin samalle alueelle ensin puinen ja sitten 1936 tiilinen kasarmirakennus. Sotavuosien 1941-1944 aikana uusitut tykkien pesäkkeet ja tulenjohtoasema ovat edelleen olemassa, mutta alueella nykyisin olevan sääaseman takia pääsy alueelle on ollut rajoitettua. Tiilikasarmi sai osuman pommista 1940 ja 1941 saarilta poistuneet venäläiset lisäsivät tuhoa räjäytyksin. Alueelle pääsee maitse sekä Getsemanesta että Uudesta Jerusalemista. Entisen sotilasalueen rajan tunnistaa tienvarren betonisista vartiotorni-pylväistä.


13. Rautaveräjän patterialue.

Patteri rakennettiin Valamon eteläisimpään nurkkaukseen pienelle Kelisaarelle 1918. Vuonna 1939 siellä oli kaksi raskasta "kuuden tuuman" rannikkotykkiä. Sodan 1941-1944 aikana uusitut tykkien asemat, 1930-luvun tulenjohtotorni, valonheitinrakennus ja ammusvarasto ovat säilyneet. Kelisaaren alue on julistettu suojelukohteeksi. Metsäpalo poltti saaren maaperää 1994. Kelisaaresta pohjoiseen sijaitsevalla Emeljansaarella olleista Avram Rostovilaisen skiitan kirkosta ja asuinrakennuksista sekä metsästäkin on jäljellä vain talojen kivijalkoja sekä kallioon louhittu kaivo ja kastelulammikko. Kirkko purettiin jo 1920-luvulla mantereelle vietäväksi, loput ovat tuhoutuneet metsäpalon yhteydessä myöhemmin. Emeljansaarella on erakkomunkki ja skiitan uudelleenrakentaminen on suunnitteilla. Pääsy Kelisaareen on mahdollista vain aluksilla, kun siltoja ei enää ole.


14. Valamon tiestö

Pääluostarilta hevostalon itäpuolitse Nikolskiin johtava tie on autolla-ajokelpoinen.

Luostarista itään, uudelle eli Igumenien hautausmaalle vievä tie on noin kilometrin matkalla hyväkuntoinen. Siitä eteenpäin tietä on kunnostettu sähkömuuntoaseman tarpeisiin. Tiestä erkanee oikealle huonokuntoinen tie Kesäkarjahoville saarten itärannalla, mistä kaikki rakennukset ovat nykyisin poissa.

Luostarista sataman ohi etelään ja sitten länteen haarautuvalta saariston päätieltä pääsee Suurelle skiitalle kääntymällä ensimmäisestä tienhaarasta länteen. Tien rakentamisen muistolaatta on noin 600 m:n päässä tien länsireunan kalliossa ja sillan valmistumisen muistokirjoitus on kappelin puoleisella sivulla. Tie on autolla-ajokelpoinen.

Päätien seuraavasta, noin 400 m:n päässä etelään olevasta tienhaarasta, missä on suurikokoinen puinen risti, pääsee länteen Getsemaneen ja Uuden Jerusalemin skiitalle sekä Niikkanan entiselle kasarmi- ja patterialueelle sekä suoraan ajaen Hirmulammelle ja Rautaveräjän suuntaan. Noin 1 km:n päässä länteen tienhaarasta on rehevä, ulpukoita kasvava Kuukanlahti. Sen länsirannalla oli ennen puisia asuintaloja. Nyt siellä on pari uutta rakennusta. Alueen länsipuolisilla pellolla on ollut tiilitehdas. Sen alueelle on tärkeitä vieraita varten 2004-2005 rakennettu Vladimirin skiitan kirkko ja moderneja hirsitaloja. Jatkettaessa tietä länteen ylitetään noin 1 km:n jälkeen Tiilikanava, nykynimeltään Jordan, mistä etelään on Lestshevon järvi. Sillan itäpuolella ollut Tihvinän kappeli on poissa. Kanavan länsipuolelta lähtee Karjahovin tie pohjoiseen. Matkaa Getsemaneen on kanavan jälkeen 1.5 km ja edelleen Uuteen Jerusalemiin 700 m. Kasarmialueelle pääsee parhaiten Uudesta Jerusalemista rannan tuntumassa etelään johtavaa maastoajoneuvoa vaativaa tietä. Getsemanen kirkon itäpuolelta lähtee koilliseen noin kilometrin mittainen kävelytie Karjahoville ja sieltä edelleen autotie Igumenien lammelle.

Alussa mainittu, luostarilta etelään johtava päätie jatkuu em. tienhaarasta edelleen Rautaveräjän alueelle. Suurella Germanovin pellolla, on tehty salaojitus- ja perusparannustöitä. Peltojen jälkeen tien länsipuolelle jää sotilasalue. Pelloilta alkaen tie jatkuu ajokuntoisena. Sillat Kelisaaren patterialueelle ovat tuhoutuneet. Tien varrella olleita kappeleita ei ole.

Autoliikenne saarilla on vuosi vuodelta vilkastunut.


MUISTETTAVAKSI

Valamon saaristo lukuisine kirkkoineen ja luostarikilvoittelijoineen, monimuotoisen luonnon kukkineen, laululintuineen ja norppineen keskellä laajaa arvaamatonta ja ankaraa tai peilityynenä hymyilevää Laatokkaa on yhä useampien matkailijoiden tavoite. Valamo on toiveiden kohde, jossa käynti antaa vierailijalleen syvällisiä, unohtumattomia elämyksiä ja herättää toiveita uuden käynnin toteuttamisesta