Sortavala ympäristöineen on koko koillisen Laatokan asutun alueen merkittävin seutu. Sen jo 5000-vuotinen asutus oli kulttuuriltaan koko alueen korkeimmalla tasolla selkeästi jo ennen vuotta 1000. Maa oli viljavaa ja soveltui erityisen hyvin kaskiviljelyyn. Seudun nimikin lienee saanut alkunsa jatkuvasta samojen alueiden kaskea kaatavien eli puita sortavien kaskivuoroviljelijöiden toiminnoista. Muheva maa, suotuisat sääolosuhteet, hyvät metsästysmaat sekä hylkeenpyyntialueet ja kalastusvedet samoin kuin sen ajan liikkumisvälineille ja puolustautumiselle erinomainen sijainti loivat mainiot puitteet karjalaisen kansan kalevalaiselle taustalle. Laatokkaa pitkin oli helppo päästä Sortavalaan niin kaakosta, etelästä kuin lännestäkin ja pohjoisen suuntaan johtavat vesireitit johdattelivat sortavalalaiset aina Ouluun ja Kemiinkin saakka, joiden kauppaa he pitivät hallussaan pitkälti 1500-luvulle.

Toistuvat sodat 1400-1700- luvuilla itäisen Novgorodin taikka Moskovan sekä läntisen Ruotsi-Suomen välillä aiheuttivat väestön siirtymisiä niin etelään kuin pohjoiseenkin. Ne autioittivat maita sekä vuorollaan toivat seudulle uutta vierasta väkeä vähän idästä mutta pääosin suomalaista lännestä ja pohjoisesta. Ainakin 5000 vuotta seutu pysyi suomalaisten kansoittamana aina vuoteen 1940.

Vallanpitäjien vaihdoksista johtuen Sortavalan kaupunki on perustettu kahdesti; ensin 1643 ja uudestaan, venäläisten otettua kaupunkioikeudet välillä pois, vuonna 1783. Merkittävimmin kaupunki kasvoi 1800-luvun alun vuosikymmeninä sekä rautatien rakentamisvaiheessa 1890-luvun lopulla ja 1900:n alkuvuosina sekä viimein Suomen itsenäistyttyä erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla.

Toinen maailmansota, erityisesti talvisota, tuhosi suuren osan viehättävistä puutalokaupunginosista. Kaupungin ydinosa säilyi kuitenkin verraten hyvin ja on vieläkin nähtävissä.

Kätevimmin Sortavalaan tullaan autolla pohjoisesta Niiralan – Värtsilän kautta. Tie tulee Ruskealan jälkeen ensimmäiseen suurehkoon asutukseen, Helylään noin 55 km:n ajon jälkeen. Helylässä on tien länsipuolella nykyisinkin puusepäntuotteita valmistava tehdas ja itäpuolella yli 100 m korkeiden Helylän- ja Kirkkokallionmäkien takana aikoinaan erityisen kirkkaasta vedestään kuuluisa Helmijärvi, mistä Sortavala sai aikanaan talousvetensä.

Tie jatkuu kapean joen ylitettyään kohti kaupunkia. Heti sillan jälkeen jää vasemmalle Sortavalan alueen parhaiten tunnettu linnavuori, Paasonvuori. Vanhaan kantakaupunkiin tullaan tien länsipuolelle jäävän hautausmaan ja uuden kerrostaloalueen jälkeen. Karjalankatu, jota ajetaan keskustaan, on yli 400 vuoden ikäinen liikenneväylä. Sen pohjoisreunalla merkittävimmät rakennukset ovat kaupungin ensimmäinen hissitalo, kuusikerroksinen 1938 rakennettu Riutta sekä sen jälkeen kaupungin vanhin kivirakennus, 1873 valmistunut ortodoksinen kirkko. Siitä kortteli eteenpäin avautuu nykyisin puistona oleva Kauppatori. Sen nykyinen nimi on Kolmiotori. Karjalankadun laskeutuessa kohti Vakkolahden ylittävää Karjalansiltaa jää vasemmalle graniittisen entisen Suomen pankin sekä valkoiseksi rapatun Seurahuoneen väliin puiston keskelle Alpo Sailon veistämä Petri Shemeikkaa kuvaava Runonlaulajapatsas. Satamaan ajetaan nykyisinkin hotellina toimivan Seurahuoneen editse vasemmalle Raatihuoneenkatua. Jos käännytään oikealle päästään puistossa olevalle Raatihuoneelle, joka nykyisin toimii kirjastona ja radan ylittämisen jälkeen Vakkosalmen puistoon, missä ennen oli kuuluisa laulujuhlien pitopaikan jo ensimmäisen kerran vuonna 1896 valmistunut laululava. Sieltä edelleen jatkettaessa päästään Kuhavuorelle, josta on hieno näköala kaupunkiin ja ympäristöön.

Kaupungin muita merkittävimpiä kohteita ovat Vakkolahden länsirannalla oleva nelikerroksinen ja aumakattoinen vuonna 1929 valmistunut Kekuskansakoulu. Kuhavuoren etelärinteellä osijaitsee Sortavalan Yleisen sairaalan rakennus (1901) ja Vakkosalmentien eteläisellä puolella Diakonissalaitoksen sairaalan rakennus (1907). Vuonna 1880 perustetun seminaarin alue on Karjalankadulta nykyisen hotelli Laatokan (entinen NNKY:n Hospitz) jälkeen etelään Seminaarinkadun päätteenä.

Keskustassa olevan Kauppatorin, nykyiseltä nimeltään Kolmiotorin, kaakkois-nurkkauksessa on 1932 rakennettu entisen Kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan talo sekä sen pihalla Pyhän Johannes Teologin kirkko. Taloa vastapäätä on entinen ja nykyinenkin linja-autoasema. Kirkkokunnan talon kaakkoispuolella oli aikanaan Valamon luostarin omistama ”Munkintalo”, joka toimi myös hotellina. Kauppatorin länsikulmauksesta luoteeseen lähtevän Koulukadun varrella toisessa korttelissa oli luterilainen kirkko. Se tuhoutui talvisodan pommituksissa helmikuussa 1940.
Tämän korttelin itäreunalla on 1993 kunnostettu talvisodan ja toisen maailmansodan aikainen suomalaisten sankarihautausmaa uusittuine sankariristeineen. Koulukadun varrella seuraavassa korttelissa Kisamäellä on 1901 valmistunut Sortavalan Lyseon rakennus, missä nykyisinkin on oppilaitos ja sen naapurina 1911 valmistunut Sortavalan Tyttökoulun talo.

Nykyisin kaupungin alue ulottuu etelässä aina Valamoon saakka. Kaupungin asukasluku ylittää 23000. Vuonna 1939 samalla alueella asui n. 25000 henkeä, joista 5000 kaupungissa, 4500 suuren maalaiskunnan esikaupunkitaajamissa ja loput sen muilla alueilla.

Kesä on Sortavalan seudun ihanneaikaa. Silloin sinivuokkojen keväisen valtakauden jälkeen keltaiset kullerot loistavat niityillä sekä ukonhatut ja kotkansiipisaniaiset rehottavat vehmaissa lehdoissa. Pensaikoissa soi laululintujen liverrys, satakieli soittaa öisin ja kuhankeittäjä lurittaa lehtipuiden oksistoissa.