Nykyisin skiittaa sanotaan myös valkoiseksi skiitaksi. Se rakennettiin igumeni Nazarin aikana 1781-1801 ja vihittiin uusittuna igumeni Damaskinin ensimmäisenä rakennuskohteena 1849. Kirkko on kaksikerroksinen, alakirkko oli vihitty kaikkien pyhien muistolle ja yläkirkko taivaallisille ruumiittomille voimille. Alakirkko, joka on uusittu Athoksen tyyliin, otettiin uudelleen käyttöön 1993 ja sen jälkeen täysremontoitu 2010 -luvulla. Yläkirkko on kunnostettu 2010. Skiitta oli tarkoitettu eristäytynyttä kilvoitteluelämää haluaville ja sen veljestön ravinto koostui pääasiassa skiitan muurien ulkopuolella olevien hedelmä- ja kasvitarhojen tuotteista. Skiittaan oli ja on nykyisinkin pääsy naisilta kielletty muulloin paitsi Kaikkien Pyhien sunnuntaina, jolloin sinne järjestetään suuri ristisaatto pääluostarista. Nykyisin skiitta ja koko Erakkosaari ovat luostarikäytössä. Käynti skiitassa on miesvieraille mahdollista luostarin johtajan luvalla.

Suurelle skiitalle pääsee maanteitse Luostarin lahden eteläpuolitse Vladimirin sillan kautta. Sillan jälkeen nähtävyyksinä ovat 300 m:n päässä tien länsireunalla seisova mahtava kilpikaarna-honka, seuraavan mäen päällä entisessä tienristeyksessä oleva matkalaisen kumarrusristi sekä Skiitanlahden pohjoispäässä tienmutkassa pellolla kasvava runsasoksainen ikivanha mänty, jonka venäläinen taidemaalari Shishkin on ikuistanut tunnettuun maalaukseensa. Vuoden 2004 keramiikkalöytöjen perusteella alue lienee vanhimpia ”valamolaisten” asuinpaikkoja.

Skiitan lähellä tien itäreunalla on valkea Antonin kappeli. Keväisin Vladimirin sillan läheisyydessä olevilla Erakkosaaren niityillä on runsaasti kevätesikkoja ja kulleroita.

Skiitalla on oma laituri noin 300 m kirkon luoteispuolella. 51 metriin kohoava Ison skiitan mäki kirkosta noin 400 m pohjoiseen on pääsaarten korkein kohta.