Luostarilahden satamassa on luostarin laiturin kohdalla rantatasanteella punatiilinen Neitsyt Marian Kaikkien kärsivien ilon ikonin kappeli. Sen kohdalla lahden länsirannan kallioseinään on maalattuna ympyrä ja vedenkorkeusasteikko, joiden luota suuriruhtinas valokuvasi Pääluostaria 1844. Kappelista  n. 100 m:n päässä etelään on Valamon vanhin tiilirakennus, valkoinen Neitsyt Marian ilmestymisen kappeli ja Suomen itsenäisyyden aikana rannikkotykistön käytössä ollut tallirakennus, jossa toimii museo.

Satamasta tullaan Pääluostarin tasanteelle kolmijaksoisen graniittiportaikon kautta. Luostaritasanteella on polun oikealla puolella Valamon ainoa marmorirakennus (Ruskealan marmoria), 1865 valmistunut Znamenie-ikonille omistettu kappeli. Sitä vastapäätä on muistokivi, mihin on merkitty keisarien vierailut Valamossa. Pääluostarin Pyhän portin ulkopuolella on alkuperäisenä säilynyt tiilirakennus. Siinä on nykyisin elintarvikekauppa. Luostarin muistoesinekauppa sijaitsee rakennuksen puisessa osassa ja pääkirkon ala-aulassa.

Pääkirkko rakennettiin 1800-luvun lopulla. Sen alakirkko, joka on pyhitetty luostarin perustajien pyhittäjien Sergein ja Hermanin muistolle, vihittiin käyttöönsä 26.6.1892 ja Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty yläkirkko 19.6.1896. Pääosa näiden kirkkojen ikoneista siirrettiin Suomeen Talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940. Alakirkko on otettu uudelleen käyttöön 1993. Yläkirkon uusittu, mahtava kullattu ikonostaasi, alttari ja seinämaalausten pääosan valmistuivat 2005. Kellotapulin suuri, 16380 kg:n (= 1000 puutaa) kello löytyi rikottuna, kun suomalaiet palasivat saarelle 1941. Sen paikalle nostettiin uusi, jonkin verran alkuperäistä kevyempi suuri kello jouluksi 2005. Ylemmällä kellotasanteella oleva 500 puudan ”sunnuntaikello” on valettu Valamossa. Vuoden 2005 jälkeen kellotorniin on llisätty runsaasti uusia kelloja. Kellotornin ja kupolien sininen väri on sävyltään alkuperäisen kaltainen.

Pääkirkkoa ympäröivistä asuinrakennusneliöistä sisempi valmistui igumeni Nazarin aikana 1700-luvulla ja ulompi neliö vaiheittain 1800-luvulla. Ulomman neliön rakennukset ja ns. Talvihotelli saivat kolmannen kerroksen 1800- ja 1900- lukujen taitteeseen mennessä. Sisäneliössä pääkirkon pohjoispuolella on veljestön ruokala eli trapeza sekä siihen liittyvä, v. 1994 uudelleen käyttöön vihitty Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistolle pyhitetty kirkko. Luostarin pääsisäänkäynnin eli Pyhän portin yläpuolella on Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, jonka sisärakenteet kertovat vieläkin entisestä, runsaasti kullatusta kirkkosisustuksesta. Pietarin ja Paavalin kirkon ulko-ovi on Pyhän portin länsipuolella. Samaa portaikkoa päästään entiseen keisarilliseen huoneistoon. Siellä on aikanaan majoitettu ja kestitty luostarin arvovieraita. Sisäneliössä pääkirkkoa vastapäätä asui muita korkeammassa rakennuksessa luostarin johtaja. Ulkoneliön pohjoissivun keskikohdalla on ollut kaksikerroksinen Pyhän Kolminaisuuden sekä sairaalan kirkko. Ne tuhoutuivat talvisodan pommituksissa. Kirkkojen korjaustyöt aloitettiin 2005 ja kirkot on sittemmin valmistuneet ja vihitty uudelleen käyttöön. Saaren paikallinen väestö, joka jäi Valamoon invalidien hoitolaitoksen siirryttyä mantereelle 1980-luvun lopulla, on sotien jälkeen ottanut kirkkoa ympäröineet palaneet rakennukset asuinkäyttöön. Nykyisestä alle 100 hengen asujaimistosta pääosa asuu pääluostarin ulommassa rakennusneliössä sekä hotelli- ja ”hevostalo”- rakennuksissa.

Pääluostarin kaakkoispuolella on 1857 alkuaan kaksikerroksiseksi valmistunut valkoinen yli 200 vierashuonetta käsittänyt hotellirakennus ns. Talvihotelli. Sen toisen kerroksen tiloja on kunnostettu hotellikäyttöön. Kolmannessa kerroksessa on koulu ja rakennuksen muut osat ovat asuintiloina.

Luostarin koillispuolella on 1871 valmistunut työläisasuntolan ja tallin sisältänyt punatiilinen ”hevostalo” sekä aukean länsireunalla rannan tuntumassa talvisodan aikana palanut ja sittemmin kunnostettu valkoinen työpaja-, sauna- ja vesisäiliörakennus. Hotellin ja hevostalon välisessä puutarhassa on kasvatettu ennen ja nykyäänkin luostariyhteisön tarvitsemia lääke- ym. yrttejä. Kentällä luostarin pohjoispuolella oli veljestöön lukeutumattomille nuorille ammattia opiskelleille ja työharjoittelijoille valkoiseksi rapattu yhteisasuntola ”kinobia”, jonka palopommi 1940 poltti. Se on rakennettu uudelleen, ja on nyt aumakattoisena lähes entisen näköinen ja toimii nyt luostarin sairashuoneena.

Pääluostarin rakennusneliön ulkopuolella, sen luoteisnurkkauksessa on enkelitornien vartioima veljestön hautausmaa. Sen jäljellä olevat hautakivet ovat pääosin uusitussa järjestyksessä.

Hotellista etelään on suuri puutarha ja entisiä kasvitarhamaita. Niiden eteläreunan kaksikerroksinen puurakennus tehtiin luostarin sipulivarastoksi, sitten se oli rannikkotykistöpatteriston komentajan asuinrakennuksena vuoteen 1939. Tästä noin 200 m lounaaseen olevalla mäellä on neuvostoaikainen sotilasmuistomerkki. Se on rakennettu vuonna 1941 venäläisten räjäyttämän kaksikerroksisen, alkuaan köyhiä, pääasiassa suomalaisia 1800-luvun pyhiinvaeltajia varten tiilistä rakennetun hotellin sekä 1920- ja 1930- lukujen patteriston esikuntarakennuksen kivijalan kivistä.